Inhimillisistä tekijöistä puhuttaessa rekrytointikontekstissa fokus on useimmiten riskeissä. Rekrytoijat tekevät subjektiivisia päätöksiä näppituntuman perusteella. Riski tähän on olemassa, ja sitä olemmekin monesti käsitelleet blogissa. Rekrytoinnin inhimillisestä puolesta löytyy kuitenkin myös positiivista. Keskitytään siis tällä kertaa niihin!
Rekrytointiprosessin digitalisointi keventää rekrytoijan hallinnollista työtaakkaa, auttaa tekemään päätöksiä – ja ennen kaikkea tekemään sitä työtä, mihin kone ei kykene: muodostamaan ihmiskontakti hakijoihin.
Näitä osa-alueita hienostuneinkaan teknologia ja tekoäly eivät korvaa:
Suhteiden rakentaminen
Tarve sosiaalisille kontakteille ja kyky niiden muodostamiseen erottaa ihmisen tekoälystä. Rekrytointien näkökulmasta sosiaaliset taidot auttavat esimerkiksi passiivisten hakijoiden tavoittamisessa. Passiivisilla hakijoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät hae työpaikkaa tai ole aktiivisia LinkedInissä tai muissa työnhakuportaaleissa. Verkostoituminen ja kontaktien ylläpitäminen rakentaa kosketuspintaa potentiaalisten työntekijöiden sekä rekrytoijien välille.
Rekrytointiprosessi voi olla ehdokkaalle melko tunteikas ja jännittävä kokemus, jossa pienikin ihmiskontakti voi merkitä paljon – etenkin prosessin loppuvaiheessa on paljon pelissä. Nykypäivän digitaaliset apuvälineet mahdollistavat laadukkaat rekrytoinnit myös etänä, mutta hyvään hakijakokemukseen vaaditaan myös, että hakija tuntee itsensä nähdyksi.
Luova ajattelu
Raskaamman hallinnollisen työtaakan jäädessä digitaalisten työvälineiden hoidettavaksi vapautuu rekrytoijalle aikaa luovaan ajatteluun. Näin voit keskittyä strategiseen työskentelyyn ja luovien ratkaisujen löytämiseen. Me ihmiset päihitämme koneet pehmeissä taidoissa, kuten kommunikaatiokyvyssä, luovuudessa, kriittisessä ajattelussa sekä joustavuudessa ja motivaatiossa. Esimerkiksi ennakkoluulottoman rekrytoinnin implementoi lopulta ihmisaivot.
Tarpeiden välittäminen
Työpaikkailmoitusten laatiminen on usein monimutkainen kokonaisuus. Se perustuu yrityksen tarpeisiin, joiden pohjalta tehdään vaatimusmäärittely. Oikeaa hakijaryhmää puhuttelevan työpaikkailmoituksen kirjoittaminen juuri oikealla äänensävyllä on tehtävä, josta AI ei selviydy. Kirjoittaminen vaatii inhimillistä kosketusta, joka osaa valita oikeat, hienovaraiset viestit työpaikkailmoitusta varten.
Tarinankerronta
Data vie oikeille jäljille sopivien talenttien löytämisessä. Rekrytointiprosessin loppuvaiheessa on kuitenkin rekrytoijan vastuulla määrittää, onko ehdokas cultural fit vai ei. Ihmisten välinen kanssakäyminen on tällöin keskiössä, sillä rekrytoijan on välitettävä yrityksen tarina mahdollisimman houkuttelevalla tavalla.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisen ja koneen tulisi täydentää toisiaan – ei sulkea toisiaan pois. Teknologian kehitys tehostaa merkittävästi rekrytointeja, kun taas ihminen kykenee aitouteen, kommunikaation ja – no, inhimillisyyteen.
